Joulun aika

Maalasin juuri kynnet ihanalla Essien pastellivioletilla nimeltään Lilacism. Olen saanut syksyn kasvatella kynsiäni kun koulussa ei ole ollut labroja syksyllä. Vinyylihanskat + pitkät kynnet + kemikaalit ei ole hyvä yhtälö.

Mä oon käynyt kaikki labrakurssit koululla jo. Mä olen kohta valmis. Kevään alussa kolmannessa periodissa vikat kandikurssit. Paperit pihalle. Neljännessä periodissa vain kaksi yliopiston viimeistä kurssia. Sen jälkeen on jäljellä diplomityö. Dippapaikkaa alan hakea heti keväällä, jos vaikka kesällä voisin aloittaa. Kandityön tarkastajalta tuli suositus, että dippa kannattaa tehdä englanniksi, koska kandi ei oikein sujunut suomeksi. :D

Mies haluaa lähteä vaihtoon. Mutta ei vielä ensi syksynä. Tällä hetkellä suunnitelma on se, että teen dipan kesällä ja syksyllä. Ja valmistun sitten. Haen töitä Suomesta. Teen töitä jonkin aikaa ja mies opiskelee. Se hakee vaihtoon, mä haen samasta kaupungista tai lähistöltä töitä. Joko oman alan töitä tai läheltä liippaavaa työtä. Mä en enää kerkiä vaihtoon lähteä. Voisin hakea dippapaikkaa ulkomailta, mutta kun dipan teko lähestyy kokoajan ja opiskeluoikeus lähenee loppuaan mulla ei oo aikaa odottaa siihen, että mies lähtee vaihtoon samalla. Kemian alan yrityksiä täytyy etsiä siis. Mulla on toivomus Saksasta, miehellä ei ole mielipidettä vielä. Saksa käy hyvin. Toive on, että vaihtoyliopistossa ohjelmistotekniikan opetuskielenä olisi Java, kun hän haluaa oppia sitä.

Joulu vietetään miehen äidin luona. Lupasin tehdä sinne porkkanalaatikkoa. Eka ajateltiin, että kaikki tulee meille ja teen kaikki laatikot, mutta ei ole tilaa koska ihmisiä tulisikin liikaa, ja nyt on niin kiirettä etten kerkisi tehdä kaikki laatikoita. 

Nyt takaisin tenttikirjojen pariin!! 

 Hyvät joulut!

Päivän asu

Tykkään ihan mielettömästi tästä asusta, millä lähdin tänään kouluun.

Kaikki ovat henkkamaukalta, paitsi kengät, jotka ovat DinSkosta.

Takki ja villatakki ovat ostettu monta vuotta sitten. Okei takki varmaan reilu vuosi sitten. Laihduin sen verran, että molemmat ovat nyt isoja eivätkä istu enää hyvin.

Sukkikset ovat joko liian isot tai pienet. Ovat M-kokoa, mutta ne valuu alas kokoajan. Pitää varmaan ostaa isommat, mutta sitten se ei-jalkaosa tulee kainaloihin asti. Tai sitten henkselit.

Mekko on uusin ostos. Se on aika muodoton ilman vyötä, jonka yleensä laitan vyötäisille. Nyt laiton villatakin kiinni ja sain sillä vähän muokattua mekon muotoa kroppaani sopivammaksi. Kuvissahan se on jo auki, mutta koulussa oli kiinni. 

Kätenihän ovat siis lantiollani näissä kaikissa kuvissa. Mulla on pitkät kädet ja jalat, mutta olematon selkä. 

Lähikuvaa kengistä yllä ja kuva mekosta alla ilman mitään takkeja siinä päällä. Mä tykkään noista hihoista, mutta mä ainakin koulussa jäätyisin ilman villatakkia. Joskus pitää nyt jo olla takki päällä luentosaleissa.

Syyskuun 26. päivä

En ajatellut ajoittaa tätä kirjoitusta tietylle päivälle, sattuipa sopivasti, että viimeisin kirjotukseni oli elokuun 26. päivä.

Ostin uuden puhelimen viime viikolla. Ikinä en ole noin paljoa puhelimeen laittanut. Itseasiassa tätä ennen olen itse ostanut yhden puhelimen, ja sillä hintaa taisi olla 80 euroa. Sitä ennen asuin vanhempieni luona, joten kun uudelle puhelimelle oli tarvetta, he sen ostivat. 

Tuo 80 euroa ollut puhelin toimii vieläkin, mutta joulukuussa sain kummeiltani puhelimen, koska se oli parempi kuin tämä itse ostamani. Ja siinä oli kosketusnäyttö. Hankin sitten netin puhelinsopimukseeni mukaan. Se oli pieni ja hidas, mutta halpa. Hyvä, että otin vaan sen enkä mitään suurempaa nettiä, koska sitä oli todella vaivalloista käyttää. Nettiä siis, ja vaivalloista puhelimella. Kummeilta saamassani puhelimessa netin käyttö oli todella turhauttavaa. Minä kun en kestä hetkeäkään jos tietokone/netti/elektroninen laite ei toimi tai se hidastelee. 

Olisittepa nähneet mut tänään, kun kirosin tietokonetta koulussa. Kirjoittelin tutkielmaani, ja koulun kone jumitteli todella paljon. Eikä kyse ollut siitä, että mulla olisi ollut liikaa ohjelmia auki tai mitään.. Se vaan jumitti. Kesällä koneet uusittiin ja siitä asti ei ole ollut ääkkösiä, vaikka näppäimet niille löytyy ja nuo erikoismerkit ovat tulleet ihan ihme paikoista, copypastetin ääkkösiä muiden teksteistä omaani. Että silleen... Kyllä ärsytti.

Tänään sitten avomies kertoi, kuinka hänkin sitä valitteli puhelimessa kaverilleen muutama päivä sitten, samaan aikaan koneluokassa vierustoveri ja tämä puhelinkaveri sanoivat että vaihtaa sen koneen näppäimistön suomenkieliseksi. ;) Nyt tiedän minäkin sen.

Niin... 

Takaisin tohon puhelimeen. En ottanut kytkyä, koska haluan vältellä niitä niin kauan kuin mahdollista. Ja puhelin tuli euron halvemmaksi kuin kytkyllä. Siihen kun olisi vielä tullut päälle puhelut+tekstarit+netti, mitkä toki tulee nytkin, mutta sen sijaan, että maksan 20€/kk kahden vuoden ajan, maksoin nyt koko summan ja säästin euron. Ja puhelin on mun ilman kytkyä. Joo... ostin kalliin puhelimen. Mutta nyt on netti ja tohon saa Angry Birdsin (kaikkiin puhelimiin kun ei saa!) ja netti pelaa kunnolla ja puhelinta on ihana käyttää!!! 

En ole koskaan hifistellyt puhelimella, kameralla, tai millään muulla elektronisella vehkeellä.

Pitkään halusin hankkia iPhone 4:sen, sitä kaupassa hypistelin, ja sitten hypistelin Samsungin Galaxy II:sta, taas iPhonea, Samsungia, iPhonea, Samsungia...  Oikeasti. Menin puhelinständiltä toiselle ja testailin. Ja palasin kotiin ilman puhelinta. Illalla lähdin uusiksi liikenteeseen toiseen kauppaan, jossa se oli halvempi ja otin sen Samsungin. 

Mulla on uusi puhelin!!!!! :D

Häät

Ei omat kuitenkaan. ;) Miehen kaverin häät ovat huomenna ja meille (tai siis silloiseen miehen yksiöön) tipahti kutsu, jossa meidän molempien nimet olivat. Hassua sinänsä, että tapasin parin ekaa kertaa sinä päivänä kun kutsu tuli, mutta emme olleet vielä sitä nähneet kun emme olleet käynyt siinä yksiössä sinä päivänä vielä. 

Anna teille sneak peakin meikistä ja kampauksesta. Ja kynsistä. En ollut tehnyt tällaista kampausta ennen ja halusin kokeilla sitä. Teen siistimmän huomenna oikein ajan kanssa. ;)

Ensin ajattelin ajastaa tämän kirjoituksen huomiselle häiden aikaan, mutta hällä väliä. Tuskin samaa tulee eteen, ja jos tulee niin väliäkö sillä. En ole kuitenkaan morsian. ;) Korviksina mulla on Kalevalan Talon sydän-korvikset. Ostin ne tänään. Olin vuosia sitten luvannut itselleni, että kun teen yhden asian, niin sen jälkeen palkitsen itseni näillä korviksilla. Tein tämän jutun keväällä, mutta silloin ei ollut ylimääräistä rahaa käytettävissä. Ei sillä, että sitä nytkään on mielin määrin, mutta näiden korviksien verran oli.

Ja sitten kuviin. Kyseessä on sivunuttura, ei siis suoraan takana oleva. Tosi vaikea ottaa kuvia!

Peilin kautta. Kaikki kuvat saa klikattua suuremmaksi. Tuossa oikealla olevassa kuvassa näkyy kynnetkin. Perus ranskis, koska mulla ei ole pukuni väristä kynsilakkaa. On lakkoja, joiden väri on sinnepäin, mutta se ei käy. Kengät ja laukku ovat mustat, mutta en halunnut laittaa mustia kynsiä.

Alla kuva vähän lähempää ja toisesta kuvakulmasta.

Sitten se meikki. Tällä lailla meikkasin 11-13 vuotiaana kilpatanssikisoihin. Eri luomiväreillä, mutta samoja sävyjä käytin. Kilpailin sarjassa, jossa kaikki muut olivat 2 vuotta mua vanhempia, parini mukaanlukien.Tämä meikki ei ole siis mitään verrattuna aikuisiin kilpailijoihin. Eikä tämä musta ole vahva meikki ollenkaan. Luonnossa näyttää ehkä hitusen vahvemmalta kuin kuvissa. Baariin lähtiessä tekisin vahvemmat rajaukset, enkä käyttäisi ruskean sävyjä. Miksi? Koska joku kertoi, että se ei näytä baarin valaistuksessa yhtään miltään. En tiedä, kun en tuon kuultuani ole baariin ruskeaa laittanut. ;)

Ajattelin lisätä irtoripsiä, ainakin ulkonurkkiin, siis yksittäisiä, en semmoista tekoripsirivistöä you know... En ole ihan varma kuitenkaan, että lisäänkö. Kokeilen illalla, miltä näyttää. 

Tällaisella paletilla tein meikin. Lisäksi käytin kulmakarvojen alla ja häivytykseen ihon väristä mattaluomiväriä. 

Joo, pyyhkin sen ihan just! I swear. ;)

Taking Over Europe by Rail

Jos haluatte lukea mun ja kaverini reilikertomusta, vierailkaa täällä: Taking Over Europe by Rail.

Reililla, junamatkoilla kirjoitimme päiväkirjoihimme päiväkohtaisia juttuja, että mitä teimme. Nyt julkaisemme kirjoituksemme, osin sensuroituna, koska eihän kaikkea voi kertoa ;), sinä päivänä kun se tapahtui vuosi sitten.

Tai se oli se tarkoitus, olen vähän jäljessä, kun oikea elämä vei mennessään, enkä kerinnyt kirjoitella. Tänään olen kirjoittanut kaksi kertomusta ja julkaisin ne jälkikäteen, mutta silti ajoitin ne oikealle päivälle. Kannattaa siis aloittaa alusta!

PS. Olen Pinky.

Tervepä taas ja asiaa terveydestä!

Mies on Saksassa, tai no tällä hetkellä Itävallassa, poikien reissulla. Lensivät Saksaan, vuokrasivat auton ja ajelevat Salzburgiin ja takaisin viikon aikana.

Tekisi mieli pestä ikkunat, mutta en tiedä yhtään missä ikkunoiden avaaja on. Noista tuuletusikkunoista se kahva ei lähde irti, että voisi sillä avata. Ihan hyväkin, että en saa ikkunoita auki, koska täällä sisällä on ihan tarpeaksi siivottavaa. Tänne tuli taas lisää tavaraa, kun vihdoin tyhjennettiin avokin vanhan kämpän vintti ja loput siitä kämpästä. Avokin sisko asui siellä kesän ja nyt sinne menee ihan uusi, joten vihdoin piti saada ihan tyhjäksi kämppä. Ja nyt en yhtään tiedä minne ne tavarat laitetaan, osa vietiin jo vinttiin. Meillä oli töitä paljon menneellä viikoilla eikä siivouksesta oikein tullut mitään, joten on ensinnäkin täällä jo olevien tavaroiden paikalleen pistäminen, pyykinpesu ja muut perusjutut tekemättä.

Töissä saan kuunnella asiakkaiden keskenäisiä puheita väistämättä. Hyvinkin usein kuulen kuinka nainen valittaa, että ei laihdu sitten millään. Enhän mä voi siinä mitään sanoa. Tekisi mieli sanoa, että katsopa noita ostoksiasi ja päättele miksi et laihdu. Ostokset ovat aina alkoholia (siideriä), eineksiä, tupakkaa, sokerilimsaa, sipsejä ja karkkia, sekä vaaleata leipää.

Verratkaapa esimerkiksi mun tämän päiväisiin ostoksiini. 

Ruisleipää, nektariinejä, rasvatonta maitoa, omenoita, kiivejä, pähkinöitä, mangoa, ananas ja maustamatonta jogurttia.

Ei, en ole laihdutuskuurilla. Haluan vain päästä nivelpsorilääkkeistä eroon. Käytän Trexania, foolihappoa ja tulehduskipulääkkeitä. Trexan on solunsalpaajalääke, eli sitä käytetään syövän hoitoon, mutta syöpäpotilailla on huomattavasti suurempi annos ja useammin kuin mulla. Silti mun pitää sen kanssa ottaa foolihappoa seuraavana päivänä. Trexan on tehokas lääke psoriasikseen, joten tässä nyt vain odotetaan tuloksia. Teho alkaa 1-3 kuukauden kuluttua käyttöönotosta. Tämänkin lääkkeen oton voi lopettaa, kun oireet ovat hävinneet. Ja sitten vain toivotaan, että jos täytyy aloittaa uudelleen on se monen monen vuoden päästä.

Äidistä on tullut ärsyttävä, kun se aina vanhemmilla käydessä antaa jonkun kirjan nivelpsorista, nivelsairauksista ja muusta kuten ruokavaliosta. Kun mulle tuputetaan jotain pistä jarrut päälle, koska se ahdistaa mua. En halua tehdä kuten se sanoo, eli syödä terveellisemmin, kuin olen jo syönyt, tai siis syödä tiettyjä kasviksia, joilla voi olla hyvinkin hyvä vaikutus niveliin. Punaista lihaa pitäisi välttää jne. Kaikkea tällaista ja mua vain ärsyttää. Nyt vihdoin suostuin hiven- ja kivennäisainetutkimukseen menoon kun äiti sitä intti. Se on tulossa jossain vaiheessa. Itse en usko noilla olevan vaikutusta mihinkään, eikä nivelsairauksien erikoislääkärikään. Mutta ei niitä ole tutkittu perinpohjin, että onko vaikutusta sittenkään. Mennään nyt sitten verikokeeseen, jos on joku puutos ja katsotaan sitten, että mitä ruoka-aineita alan syödä enemmän. 

Keväästä asti jouduin syömään tulehduskipulääkkeitä päivittäin, kun kipu oli niin kova. Sitten kokeilin erästä lääkettä, mutta sitä kokeillessa todettiin, että olen sulfalle allerginen, kuten äitinikin on. Joten nyt sisaruksia on varoitettu, että kun äiti ja minä ollaan, heidän täytyy olla erityisen varovaisia jos heille jotain sulfapohjaista lääkettä määrätään. Hekin saattavat olla allergisia sille. Sitä vain ei tiedetä vielä. 

Kesällä siis aloitettiin Trexan ja siitä on nyt pari kuukautta. Mitään selvää eroa en ole huomannut. Kesän aikana olen pakolla ollut syömättä kipulääkkeitä, en vain siis ole halunnut syödä niitä päivittäin. Pitkään meni, että päivän tai pari onnistui olemaan ilman, mutta kolmantena piti ottaa lääke, koska muuten sattui niin paljon. Toisena särkylääkkeettömänä päivänä oli jo kovat kivut, mutta sinnittelin. 

Nyt on neljäs päivä ilman tulehduskipulääkettä eikä satu. Jalat ovat väsyneet töistä, kävelystä ja liikunnasta, mutta eivät ole kipeät. Katsotaan kuinka pitkälle tämä jatkuu! 

Joku tuossa äidin painostuksessa kiinnittämään ruokavalioon entistä enemmän huomiota on herättänyt. Huomasin, että nakit eivät sovi, koska silloin on hirveät kivut seuraavana päivänä. Punaista lihaa olen syönyt vähemmän ja vähemmän. Enemmän syön kasviksia. Kanaan olen ollut jotenkin kyllästynyt. Kalaa syön koulussa ja töissä jos mahdollista. Pitäisi syödä kotonakin, mutta avokki on allerginen kalalle. Me ei olla vielä keksitty miten mä voisin syödä kalaa, kun avokki on kotona. Vähän vaikeutta tekee se, että mä en osaa tehdä kalaa. Lohesta en tykkää mitenkään muuten kuin uunilohena. Ei mene lohikeitto, tai -kiusaus. Hyi olkoon. Vain uunilohi käy. Ilman kastikkeita. Öljyä, tilliä, suolaa ja uuniin. Perunoita mukaan.

Leipää en syö kuin iltaisin yötä vasten. Töissä joku kehui jotain vähähiilihydraattista sekaleipää, että ihanaa kun siinä ei ole hiilihydraatteja. Mä kyllä syön sitä leipää ihan just niiden hiilihydraattien takia, joten ei mulle mitään vähähiilihydraattista mössöä. 

Paljon puhutaan hiilihydraattien huonoudesta. Ei ne huonoja ole, kunhan ei syö liikaa. Daa... Noihinkin on jotkut suositukset, mutta en mä muista mitä ne on, enkä viitti hakea netista, kun en laske niitä sillä tavalla. Lasken, että saan laitettua insuliinia oikean määrän. En muuten. Hiilihydraattini saan hedelmistä ja perunoista lähinnä. Ja iltaleivistä. 

Okei, en jatka enää ruoasta. Jatkan seuraavassa tekstissä sitten uudesta liikuntaohjelmastani.

Avomies...

tuolla kokoaa yöpöytiä. Yksi olisi ollut entuudestaan, mutta se oli liian korkea nykyiseen sänkyyn, joten sille keksitään jotain muuta ja hankittiin Ikeasta uudet yöpöydät, jotka kuuluu samaan mallistoon kuin sänkymmekin. 

Niin joo, tuossa tapahtui semmoinen juttu, että muutimme yhteen. ;) Oltiin oltu opiskelija-asuntokaksioon jonossa pari kuukautta, kunnes meni lopultakin hermo siihen joka viikkoiseen kämpän vaihtoon ja kamojen raahaamiseen asunnosta toiseen. Ensimmäisen toiveen asuntojono jumittui 12-14 välille, eikä liikkunut minnekään. 

Vuokrattiin sitten yksityiseltä, alunperin pieni 3H+K, mutta omistaja on yhdistänyt keittiön ja yhden makuuhuoneen, jolloin asunnossa on makuuhuone, olohuone, keittiön ja työhuoneen yhdistelmä. Kylpyhuone ja vessa ovat erillään, mikä musta on erittäin hyvä juttu. Vessassa ei ole mitään muuta kuin se tuiki tarpeellinen pönttö, lavuaari ja peili. Ei ole mitään muuta rakennelmaa. Joku korin tapainen sinne tulee, mihin ylimääräiset vessapaperirullat laitetaan, mutta ei muuta. Kaikki kauneudenhoitotuotteet on muualla, uteliaiden silmien näkymättömissä. ;)

Virallinen yhteenmuuttopäivä on kesäkuun ensimmäinen, mutta itse muutto tapahtui aikaisemmin. Hyvä, sillä emme olisi kerinneet muuttaa keskellä viikkoa.

Yhteenmuuttaminen on sujunut ongelmitta siksi, että kalusteemme sopivat yhteen ja meillä on sama maku. Onhan hänellä jotain mistä en liiemmin pidä, mutta niin on mullakin, mistä hän toivoisi että luovun. Mulla on esimerkiksi paljon tauluja eräältä taiteilijalta, ja toivomus olisi, että kaikki eivät olisi seinillä. Onhan niitä paljon, enkä halua tehdä montaa ylimääräistä reikää seinään. Television jalusta (lasia) hajosi viikko sen oston jälkeen helmikuussa, joten tv täytyy porata seinään. Ihan senkin puolesta en halua paljoa reikiä seinään tehdä, kun ne pari ruuvia, jotka tarvitaan tvn seinälle laittoon, ei ole ihan mitään pieniä. Vuokraisännällä oli täällä tauluja ja jos niiden koukkujen paikat sopivat tauluihin niin laitetaan niihin sitten taulut ainakin.

Olohuone on täynnä pahvilaatikoita ja jätesäkkejä. Tavaroita en kerinnyt käydä läpi, että mitä heittäisin pois, koska sain tietää muutosta edellisenä päivänä. En ollut kerinnyt hankkia pahvilaatikoita tai käydä mitään läpi, että mistä luovun. Joten nyt tavaroiden purkaminen vie aikaa, koska kun käy läpi laatikoita ja säkkejä, täytyy tehdä karsintaa silloin. Ja pitää töissäkin käydä. Tänäänkin nukuin tunnin päiväunet, kun väsytti niin paljon.

Rodoksella.

Käytiin poikaystävän kanssa Rodoksella. Olin ollut siellä äitini kanssa 1996, se oli mun ensimmäinen lentomatka.

Paikka oli suomalaisia täynnä. Se oli huono asia. Tavallaan sen jo tiesinkin, että kohde on suomalaisten suosiossa ja että ravintoloiden tarjoilijat osaavat ainakin muutaman sanan suomea. Sekin oli huono asia. En halua, että mulle puhutaan suomea. Haluan pysyä mahdollisimman kaukana suomalaisista muutenkin, kun olen ulkomailla. Outoa?

Huomasin myös olevani erittäin äitini kaltainen, eli huolestun toisten puolesta heidän terveydestään ja turvallisuudestaan, joskus ehkä liikaakin. Tämä on toisaalta ihan hyvä asia, mutta toisaalta ei. Asia koski lähinnä auringonottajia. Miksi käristää ihoa lisää, kun se on jo palanut edellisenä päivänä ja on vieläkin ihan kirkkaan punainen? Tuntuu siltä, että suuri osa suomalaista menee Rodokselle polttamaan ihonsa ja ottavat vielä aurinkoa senkin jälkeen. Tarkoituksena on siis saada mahdollisimman tumma rusketus (ja myöhemmin huono, ryppyinen iho maksaläiskineen ja mitä kaikkea se aurinko voikaan aiheuttaa). Lisäksi mua kauhistutti äitien iho ja olemus. Lapsi on vieressä rannalla, äiti on ihan palanut, joten huolehtiiko se äiti siitä lapsen ihosta sitten ollenkaan? Onneksi en nähnyt kuin palaneitä äitejä ja isiä, enkä yhtään ihoaan polttanutta lasta.

Mä palan auringossa helposti. Viime keväänä kävelin koulusta kotiin toukokuun alkupuolella. Matkaa oli yksi vaivainen kilometri. Ei ollut mitään aurinkovoidetta. Ihoni paloi. En pahasti ollenkaan, pieni punoitus vain, mutta sekin oli liikaa.

Rodoksella rasvailin jatkuvasti aurinkovoiteella, jossa oli aurinkosuojakertoimena spf 30, koska se on minimi mitä uskallan käyttää. Ja silläkin palan, ellen laita sitä lisää tarpeeksi usein ja paljon.

Lentokentällä oli perhe, jonka äiti oli viinanhuuruinen, ihonsa polttanut äiti. Lapset olivat ikäisekseen ja kokoonsa nähden huomattavan lihavia ja söivät isot jätskit ja joivat normikokista isot pullot. Isä oli mukana ja söi poikien kanssa jäätelöä, hänkin oli vähän viinanmenevä. Äiti ei syönyt jäätelöä, liekö vika hampaissa, siis niissä, joita hänellä ei ollut, vai niissä lopuissa huonokuntoisissa hampaissa? Säälitti lasten elämä ja tulevaisuus.

Olen niin onnellinen omista vanhemmistani.

Okei, ei tähän enää valitusta.

Vuokrattiin polkupyörät siellä. Se oli todella hyvä veto. Polvisärkyni hävisi. Täytyy jatkaa pyöräilyä ja uimista täällä Suomessa, koska juoksulenkkeihin jalkani eivät sovellu. Eikä pitkiin kävelylenkkeihin. Liian tärähtävää urheilua nivelilleni, ainakin tällä hetkellä. Ehkä joskus myöhemmin, mutta nyt täytyy liikkua siten, että nivelille olisi mahdollisimman sulavaa ja kevyttä liikettä. Siksi uinti, vaikka en siitä liiemmin pidä (public pools, yök) on sopiva liikuntamuoto. Täytyy oppia päästä eroon uimahallien pöpöpelosta.

Ärsyttäviä asioita

Luen liikaa blogeja, nettilehtiä, ja käytän muita sovelluksia, missä ihmiset voivat kirjoittaa ajatuksistaan (Twitter, Facebook).

Ärsyynnyn ihan liian helposti toistoon. Ensin Englannin häät ja Katen puku.

Joo, oli hieno, ja olin ite suunnitellut tuon yläosan omiin häihini, nyt en voi sellaista pukua laittaa, koska se olisi kopio. = Ärsytys nro 1.

Joka lööpit on noista häistä. Millään ei ole mitään uutta. = Ärsytys nro 2.

Jokainen puhuu niistä häistä ja sanoo samat asiat = hieno puku, liian vahva alarajaus Katella. = Ärsytys nro 3.

Osama kuoli. Joo. Kuulin jo 100 muusta paikasta. Eikö muka mitään muuta tapahdu maailmalla? = Ärsytys nro 4.

Minä vuonna 2006 vs. 2011

2006:

- Aloitin opiskelut. Vietin opiskelijaelämää ensimmäisen kuukauden ja se riitti. Killassa en viihtynyt, opiskelijabileet oli nähty jo. Keskityin opiskeluihin.

- Olin sinkku. Halusin parisuhteen, mutta kun se olisi ollut mahdollista jotenkin vältin sen alitajuisesti. Ja sitä voivottelin useamman vuoden tekemättä asialle yhtään mitään.

- En viettänyt aikaa koulun kahviossa. 

- En tiennyt, että koululla tarjotaan lämmintä ruokaa 16.00-18.30 välisenä aikana.

- En viettänyt koulussa kuin luennot ja laskuharjoitukset. Päiväni päättyivät siis joskus 14-15 aikaan iltapäivällä.

- Olin epävarma itsestäni ja kropastani.

2011:

- En edelleenkään viihdy kiltatoiminnassa mukana. En ole käynyt killassa sen jälkeen, kun se muutti paikasta A paikkaan B. En ole käynyt killassa syksyn 2006 jälkeen.

- Olen parisuhteessa, enkä vaihtaisi tätä mihinkään. Olen onnellinen. (Eri tyyppi kyseessä kuin tuolloin 2006.)

- Olen viettänyt huomattavasti aikaa koulun kahviossa kahvia hörppien poikaystävän ja hänen kavereidensa kanssa. Teen siellä myös läksyjä.

- Nyt tiedän, että koululla on mahdollista syödä lämmin ruoka vielä klo 16.00 jälkeen ja hintaa sille tulee 2,50 euroa. 

- Olen vapaaehtoisesti koulussa aamu klo 9-10 iltakahdeksaan tekien kouluhommia ihan mielelläni. Maanantaina menin koululle klo 10 ja tuntini alkoivat vasta klo 17. 

- Olen itsevarmempi ja tajuan nyt, että en olekaan niin suuri kuin luulin. Olen normaali.

Moni asia on muuttunut sitten vuoden 2006. Olen myös paljon tyytyväisempi elämääni ja olen onnellinen kaikesta.

Kodin tavaroiden läpi käymistä

Muilla oli hiihtoloma, mulla oli tenttiviikko. Meidän koulussa ei ole muita lomia kuin kesäloma, joululoma ja pääsiäisloma. Toisissa yliopistoissa on syysloma, joululoma, hiihtoloma, pääsiäisloma ja pidempi kesäloma ja periodin vaihtoviikko (=loma). Mulla oli kaksi tenttiä perjantaina. Huomenna taas pääsen kouluun kivoille tunneille.

Vuoroviikoin asustellaan toistemme luona. Asuntohakemus on laitettu, emme jaksa tämmöstä viikottain muuttamista. Koska asuntohakemukset on laitettu, ja jonossa ollaan, maanantaina tyhjennettiin poikaystävän vaatehuone turhasta rojusta. Tänään olen tehnyt samaa omalle vaatekaapilleni poikaystävän lukiessa tenttiin. Vaatteet sain jo käytyä läpi, laukut myös. Enää olisi kengät ja pyyhkeet ja lakanat jne.

Kämppä on hirveän pölyinen. Täytyy imuroida. Mä vaan en halua tuohon imuriin koskea, kun kävi viimeksi mitä kävi.

Toissa lauantaina kävimme pelaamassa biljardia ja ilmakiekkoa. Ilmakiekosta oltiin puhuttu jo pitkään, että täytyy etsiä se jostain ja kas kummaa, biljardisalilla sellanen oli. :D Ihan huippu peli!

Eipä tässä muuta oikeen olekaan tapahtunut.

Hyödytön jalka.

Tämän vuoden olen taistellut tämän vasemman jalan kanssa. Tai päkiän ja varpaiden lähinnä. Aina löytyy jotain uutta vikaa.

Kaikki alkoi tuosta keskivarpaasta, tai ennemminkin siitä varpaan ja päkiän nivelestä. Se tulehtui ja kipeytyi. Sain siihen kortisonipiikin. Ei ollut ongelma enää.

Kunnes viereinen varvas isovarpaaseenpäin kipeytyi ja turposi. Siihenkin sain kortisonipiikin noin viikko sitten perjantaina. Piikki laitettiin taas tuohon päkiän ja varpaan nivelen kohtaan. Kipu hävisi, mutta turvotus ei. Ruma se on turvonneena, mutta pääasia että kipua ei ole. Kaippa se turvotus laskee jossain vaiheessa.

Eilen "muutettiin" takaisin mun luokse viikon poikaystävällä asumisen jälkeen. Nyt mennään vuoroviikkotahdilla, viikko mun luona ja sitten viikko hänen luonaan. Ei sitä parin päivän välein siirtymistä jaksa, meillä molemmilla kun on aika pitkät päivät kuitenkin koulussa.

Piti muutenkin siivota ja imuria käyttää. Olen valitellut kun imurin "käsiosa" ei pysy yhdessä sen putken kanssa vaan se putki putoaa yläpäästä irti maahan. Nyt ei ollut putken alla sitä leveää osaa, you know? Ja mitäs tapahtui? Putki irtosi yläpäästä käsiosasta ja putosi suoraan mun vasempaan isovarpaaseen. Ai että se sattui!

Olen ennenkin huolimattomuuttani lyönyt jalkani ja varpaani johonkin tuolin ja pöydän jalkaan. Se on sattunut hetken. Nyt parin tunnin päästäkin vielä jomotti ja yöllä en saanut kovin hyvin nukutuksi. Aamulla oli ihan ok. Kunnes nousin ylös sängystä. En oikein pystynyt laittamaan painoa jalalle ja kynnen alle oli ilmaantunut verta. Veikkaan isovarpaan murtumaa. Soitin YTHS:n (ylioppilasterveydenhuoltosäätiö) terveydenhoitajalle ja hän pyysi tulemaan paikalle, ja katsotaan mitä voisi tehdä.

En mennyt luennoille, kun hädin tuskin pystyn kävelemään. Poikaystävän käskin menemään omille luennoille, mutta hän ei uskonut että pärjään. Aamun hän siellä luennoilla olikin ollut, mutta sitten skippasi osan luennoistansa ja lähti mua viemään keskustaan kun tuo mun käveleminen on aika huonoa. Terveydenhoitaja puhkaisi kynnen, jotta sitä verta saataisiin sieltä pois. Varpaan käsittely sattui todella paljon, mutta se neulan työntäminen kynnen läpi ei ollenkaan! Verta tuli vähän pois ja paine hellitti. Poikaystävä oli tällävälin hakenut auton, jottei tarvinnut bussilla lähteä enää takaisin. Kenkä ja sukka teki kipeää.

Automatkalla takaisin alkoi se sama jomotus. Kotona pidän koholla ja laitan kylmää. Yritän vielä puristella sieltä lisää verta pois, jos se vaikka auttaisi. Taidan mennä huomenna lääkärille näyttämään, jos tuo ei asetu. Eikä se siltä näytäkään.

Nyt tuntuu niin avuttomalta kuin vain voi olla. Kipu ei enää ole niin pahaa. Eilen jopa itkin kivusta myöhään illalla. Mutta jalalle en viitsi astua muuta kuin kantapäällä. En oikein pitkiä matkoja pysty kävelemään, hypin kotona yhdellä jalalla. Jalan on oltava koholla kokoajan. Tuntuu niin avuttomalta. Täytyy pyytää poikaystävää tekemään kaikki. Jos tämä kipu olis jossain muualla olisi paljon parempi. Jalka kun on kipeä on niin avuton, ettei voi tehdä mitään. Ei voi kulkea edes minnekään.

Aamun herätys

Nyt tiedän olevani kosmetiikan suurkuluttaja. En vain ole tajunnut sitä oikeastaan ennen.

Meikkaan arkena aina (ellen nuku liikaa ja joudu lähtemään ovesta ulos 10 minuutissa, jolloin kerkiää joko syömään tai käymään suihkussa, käyn mieluummin suihkussa). 

Meikkauspöytäni (eli työpöytä) sijaitsee ikkunan edessä, joten keväästä alkusyksyyn saa meikata luonnonvalossa. Talvisin meikkaan samassa paikassa, mutta pöydälläni on pöytälamppu, jota joudun käyttämään. En ole koskaan meikannut vessassa kokonaan naamaani. Käytän sellaista rajausväriä, joka pitää sotkea veteen, joten vessa on siihen hyvä paikka, jos en jaksa ottaa vettä desin mittaan niin, että sen pohja peittyy ja viedä sitä meikkauspöydälleni. Meikkejäni tai muuta kosmetiikkaa en muuten säilytä vessassa (suihku on siis samassa tilassa), enkä suosittele sitä muillekaan. Ei vessa muuten huono paikka meikeille ole, mutta kun se suihku tekee siitä huonon.

Ostin keväällä Ikeasta laatikoston, jossa on 6 laatikkoa. Laatikko on noin A4-paperin kokoinen ja 10 senttiä korkea. Ne ovat täynnä meikkejä. Muu kosmetiikka on toisessa laatikostossa.

Yleensä meikkaan siten, että otan tuotteen pöydälleni, käytän sitä, ja laitan takaisin paikoilleen ja otan seuraavan tuotteen.Eilen kuitenkin poikaystäväni siirteli (luvallisesti ;) mun jatkojohtoa, johon pöytälamppu on kytketty, joten se ei toiminut aamulla kun jatkojohto on edelleen kiinni poikaystävän läppärissä toisella puolella asuntoa. En siis pystynyt meikkaamaan työpöytäni äärellä. Toisin sanoen, jouduin ottamaan kaikki meikkituotteeni keittiönpöydälle samanaikaisesti, kun muuten joutuisin ramppaamaan keittiöstä meikkilaatikostolle ja takaisin jokasen tuotteen jälkeen. Hullua puuhaa.

Huomasin sitten sen meikkimäärän. Ei se noin iso ennen ollut!

Poikaystäväni tuli keittiöön ja katseli tavaramäärää. Mainitsin, käyttäneeni kaikkia niitä tuotteita, enkä ollut ennen tajunnut kuinka paljon niitä on. Poikaystävä kysyi tarkentavan kysymyksen, "onko sulla nää kaikki namaassa?" Oli. Hirvittävä määrä. Ei taatusti average-Janella oo noin paljon meikkiä päivittäisessä käytössä. Tuo määrä saattaa olla heidän koko meikkipussinsa, mutta kaikkea he eivät käytä päivittäin, kun taas tuon verran käytän mä päivittäin. Eikä tuossa pöydällä todellakaan ole koko meikkipussini. Mullahan on meikkilaatikosto!

Kosmetiikkatuotteiden määrään ja meikkaustapoihin saattaa vaikuttaa kosmetologi-meikkaaja äitini.

Terveydestä

Silloin, kun kirjoitin blogia MTV3:n Helmi-osion puolella ja sen jälkeen vuodatuksen puolella, en mielestäni puhunut paljon terveydestä, sairauksistani. Ehkä siksi en paljoa puhunut, että halusin jonkun paikan, missä mulla ei olisi näitä sairauksia. Eihän se kauaa kestänyt, kun jotain jo mainitsin, joko omassani tai toisten blogeissa, tai sähköposteissa. 

Mulla on ykköstyypin diabetes. 4 kuukauden päästä tulee 20 vuotta täyteen diabeteksen kanssa. Ei se vaikeuta elämää, mutta ei se helpotakaan. Onnekseni en muista elämää ilman diabetesta. Kaikista vaikein tuo sairaus on, jos siihen sairastuu teini-iässä, kun muutenkin hormonit heittelee ja tulee ihan sen puolesta kapinoitua kaikkea kohtaan, ja sitten vielä sairastuu diabetekseen, sairaukseen, josta ei pääse koskaan eroon. 

Diabetes on autoimmuunisairaus. Autoimmuunisairauksia on useampia, kuten psoriasis ja kilpirauhasten vajaatoiminta. Yksi autoimmuunisairaus tekee alttiimmaksi muille autoimmuunisairauksille, mutta esimerkiksi kilpirauhasten vajaatoiminta ei ole seurausta huonosti hoidetusta diabeteksesta. Olen vain alttiimpi muille sairauksille. Huom. diabetesta on kahta tyyppiä, mulla on ykköstyypin diabetes, eli nuoruustyypin diabetes, eli haimani ei tuota insuliinihormonia ollenkaan. Kakkostyypin diabetes, vanhuustyypin diabetes, on eri asia. Kakkostyypin diabetes on tämä uutisissa usein oleva diabetes. Haima tuottaa insuliinia, mutta valitettavasti ei tarpeeksi. Kakkostyypin diabeteksen voi saada hyvinkin hoidettua ilman pistosinsuliinia, lisäämällä liikuntaa ja katsomalla mitä syö. Tämä ei päde ykköstyypin diabetekseen. Kakkostyypin diabeteksen voi  estää pitämällä itsensä normaalipainoisena ja katsomalla mitä syö. Ykköstyypin diabetesta ei voi estää. Ykköstyypin diabeetesta hoidetaan insuliinipistoksilla. Mua niin ärsyttää kun uutisissa ei selvennetä kummasta puhutaan, ja sitten kun joku kuulee mun diabeteksesta, alkaa se sanoa, että mun täytyy laihduttaa, jotta paranen. Lisäksi en muka liiku tarpeeksi ja syön pelkkiä herkkuja. Uutisissa ja lehdissä nimenomaan pitäisi erotella nämä sairaudet.

Kilpirauhasten vajaatoiminta todettiin ensiksi. Kilpirauhasarvoja oli verkokeissa tutkittu parisen vuotta, ennen lääkityksen aloittamista, koska olin vastahakoinen. Lopulta oli pakko, tämä oli vuonna 2007. Psoriasiksen ihotautilääkäri totesi vuonna 2008. Päänahassa oli ollut ihottumaa jonkin verran, selvästi psori-läikkiä. Sitten sellaiset läikät ilmestyivät kumpaakin kyynärpäähän. Ne saatiin tietyllä rasvalla pois, ja nyt on uudet läikät kyynärpäissä, yksi selässä ja yksi lonkassa. Kynsimuutoksiakin on valitettavasti. Tänä kesänä oli hirveätä pitää sandaaleita, joista näkyi varpaat. 

Kesällä alkoi oikea nimetön oireilla. Se turposi eikä taipunut, niveltä jomotti. Sitten menin siitä lääkärille, ja otettiin verikokeita, röntgenkuvia jne. Jalkapöytä oli vähän turvonnut. Sain lähetteen reumalääkärille, joka kyseli kaikkea, pisti kortisonipiikin keskivarpaan ja päkiän väliseen kohtaan. Se parani. Nyt on isovarpaan viereinen varvas turvonnut ja välillä en pääse kunnolla kävelemään. Diagnoosina on todennäköisesti nivelpsoriasis. Kaikki viittaa siihen. Olen saanut reseptin tulehduskipulääkkeeseen, jota otan muutaman viikon kuureina. Menen kohta lääkärille uudelleen, että missä muualla on tulehduksia, josko sitä taas sitä kortisonia laitettais aktiivisiin tulehduskohtiin..

Olin tänään lääkärissä diabeteksen vuoksi. Pitkäaikaisverensokeri oli alempi kuin viimeksi, mikä on hyvä. Oikeaan suuntaan ollaan menossa. Kilpirauhaslääkitystä pienennettiin. Kolesteroliarvot olivat matalat, lääkäri vähän huolestui. Kyseli myös, että huimaako koska verenpaine on aika matalalla. Ei ole huimannut.

Poikaystävän kanssa kun käytiin ekoilla treffeillä, kävimme syömässä. Otin light-koiksen ruokani kanssa. Tarjoilijan lähdettyä, piti nopeasti sanoa, että diabeteksen takia otan light-kokiksen. Hyvä, että sanoin heti, koska poikaystävä oli alkaa jotain ihmettelemään, että miksi ihmeessä, enhän millään laihiksella ole tai mitään. Toinen syy, miksi sanoin heti diabeteksesta oli se, että sitten se on sanottu ja jos hän ei haluaisikaan olla mun kanssa diabeteksen takia niin ainakin se tulisi selväksi heti. Suhteen alkupuolella mua hirvitti sanoa kilppareista tai psorista yhtään mitään, koska pelkäsin sen olevan liikaa. Olin itse jo kiintynyt sen verran, mua pelotti haluaako hän näin sairasta tyttöystävää. Halusi. Kaikki ei halua.

Vaikka meidän suhde ei olekaan se kaikista pisin, niin tulevaisuudesta ja jälkikasvusta on puhuttu. Jälkikasvun ajankohta täytyy suunnitella, ei voi käydä vahinkoja. Lääkärien täytyy olla mukana, jotta kaikki pysyisivät mahdollisimman terveinä ja kunnossa. Myöskin puhuttiin, että mitä jos ei biologiset lapset ole mahdollisia, olisiko adoptio vaihtoehto ja onhan se. Meille molemmille käy se. Adoptio on loistava asia, mutta itsekäs kun olen, haluan kokea raskauden ja kaiken siihen kuuluvan, vatsan kasvun, aamupahoinvoinnit, synnytyksen, imetyksen, lapsen kasvun ihan pikkuisesta asti. Haluan kokea nuo, ja suurin pelkoni on, että se ei jostain syystä ole mahdollista. Siksi tänään päätin, että pidän tarkkaa ruokapäiväkirjaa, jonne kirjaan ruoat, hiilihydraatit, insuliinimäärät, verensokerit ja liikunnat jne. Sillä tavalla millä vanhempani hoitivat mua pienenä kun en itse voinut ottaa vastuuta, enhän edes ollut koulussa vielä. Aion saada pitkäaikaisverensokerin alas, ja pitää sen siellä. Tämän kun olisin tajunnut aikaisemmin, olisi nyt paljon parempi.

20 vuotta = 2 kuukautta ?

Vanhempani olivat viikon ulkomailla. Asuin taloa sen viikon ajan poikaystävän:kanssa vanhempieni kissaa hoitamassa. Tehtiin lumitöitä, saunottiin, elettiin kuten omistettaisiin se talo. Saunassa puhuttiin, että ihan kuin olisimme olleet 20 vuotta yhdessä, lapset ovat lähteneet omille teilleen jo ja nyt me kaksi vanhusta vietämme rauhallista aikaa. Kuvan särki huomio, että emme olleet seurustelleet edes kahta kuukautta tuossa vaiheessa. Mutta, nyt tiedämme mitä odotamme tulevaisuudelta. :)

Päätettiin lähteä myös Rodokselle muutaman kuukauden päästä. En malta odottaa ulkomaille pääsyä. Ei Suomessa mitään vikaa ole, haluan vain matkustella. Enhän matkustellut ollenkaan viime kesänä... höhö. 3 viikon työt Englannissa ja sitten reilun kolmen viikon reili keski-euroopassa.. :D

Tentit huomenna aamulla. Sitten täytyy täällä kotona siivoilla. Kuusen heitin pihalle keskiviikkona, mutta en kerinnyt siivota sen jäljiltä, joten loputkin joulun koristeista täytyy siivota pois.

Olen autoton tällä hetkellä. Auto on isällä korjattavana, koska se ei mennyt joulukuussa katsastuksesta läpi.

Poikaystävä teki loistavaa soijamakaronilaatikkoa. Hänet haastettiin lihattomaan tammikuuhun. Mä en siihen lähtenyt kokonaan. Syön koulussa lihaa ja kalaa, mutta kotona sitten kasvisruokaa. En olekaan ihan surkea kokki. Ennen ei ole ollut kovin paljon intoa kokeilla mitään uutta, vaan teki aina niitä samoja lihamakaronilaatikkoja ja jauhelihakastiketta.

Nyt jatkan lakritsijätskin syömistä ja odotan häntä kaupasta. Ja jatkan lukemista huomista tenttiä varten.

Uusi alku

Vuosi 2010 meni nopeasti. Todella nopeasti. Ja elämä heitti kuperkeikan.

Tein paljon töitä koulua varten, ja nyt opinnot ovat siinä vaiheessa, että tämän (rankan) opiskeluvuoden jälkeen on yksi lukuvuosi jäljellä, jolloin luen muutaman kurssin (ainakin, ellen keksi lukea muutakin vielä) ja diplomityö.

Lisäopintoja olen ajatellut myös ja haenkin sinne jo tänä keväänä, mutta (jos siis pääsen sinne) en tiedä aloitanko heti, koska se riippuu siitä, että saanko diplomityöpaikan ja missä vaiheessa ensi vuotta. 

Salakavalasti huomasin, että seurustelen. Lukukauden alussa tämä mies istahti viereeni englannin tunnilla. ;) Siitä se sitten lähti. Marraskuussa puolessa välissä aloitteet tuli tehtyä, mutta siitä asti meno on ollut aika hurja. Tulevaisuudesta on puhuttu, melkeinpä asumme jo yhdessä. Sen verran tiiviisti ollaan oltu yhdessä, että en osaa ollenkaan kuvitella elämää ilman häntä. Kun menen hänen asunnolleen, olen tullut kotiin. Hän ajattelee samoin.

Jalkapallon pelaamisen opettelunhan aloitin tuossa kesällä ja nyt pelataan futsalia talvikaudella. Tai pelaisin, jos jalka ei olisi kipeä. Päkiän ja varpaiden kanssa on jotain ongelmaa, välillä ei satu, joskus en pysty kävelemään kunnolla. Lääkäreillä on käyty ja varmaan käydään vielä, kyllä tähän joku vastaus saadaan.

Poikaystävän  kanssa aloitettiin squashin peluu. Olen pelannut kerran lukiossa. Poikaystävä on pelannut ennenkin ja omistaa mailan. Mä jouduin lainaamaan tädiltäni. Se on aika antiikkinen, mutta se on maila sekin. Kun käytiin pelaamassa aluksi pelasin tuolla antiikkisella, mutta sitten hän halusi kokeilla sitä ja totesi sen antiikkisen mailan tarvitsevan enemmän voimaa, mitä multa ei löytynyt (syötö ei onnistu, pallot ei palautuneet hyvin etuseinästä), joten pelasin loppuajan sen mailalla, uudemmalla, paremmalla, helpommalla. Tämän antiikkisen mailan öh.. lyöntiosa? on todella pieni, joten tarkka täytyi olla myös. Eli mä hankin uuden mailan. Tai siis hankin jo uuden mailan tänään. Nyt pääsee pelaamaan sitten taas, kunhan jalan kanssa tulee parempi päivä.

En aio luvata mitään tiettyä kirjoitustahtia. Opiskelun ja muun elämän ehdoilla mennään. Mutta jos nyt jotain kirjoittelisin aina silloin tällöin. 

Tervetuloa mukaan taas!

-Ice