Hyödytön jalka.

Tämän vuoden olen taistellut tämän vasemman jalan kanssa. Tai päkiän ja varpaiden lähinnä. Aina löytyy jotain uutta vikaa.

Kaikki alkoi tuosta keskivarpaasta, tai ennemminkin siitä varpaan ja päkiän nivelestä. Se tulehtui ja kipeytyi. Sain siihen kortisonipiikin. Ei ollut ongelma enää.

Kunnes viereinen varvas isovarpaaseenpäin kipeytyi ja turposi. Siihenkin sain kortisonipiikin noin viikko sitten perjantaina. Piikki laitettiin taas tuohon päkiän ja varpaan nivelen kohtaan. Kipu hävisi, mutta turvotus ei. Ruma se on turvonneena, mutta pääasia että kipua ei ole. Kaippa se turvotus laskee jossain vaiheessa.

Eilen "muutettiin" takaisin mun luokse viikon poikaystävällä asumisen jälkeen. Nyt mennään vuoroviikkotahdilla, viikko mun luona ja sitten viikko hänen luonaan. Ei sitä parin päivän välein siirtymistä jaksa, meillä molemmilla kun on aika pitkät päivät kuitenkin koulussa.

Piti muutenkin siivota ja imuria käyttää. Olen valitellut kun imurin "käsiosa" ei pysy yhdessä sen putken kanssa vaan se putki putoaa yläpäästä irti maahan. Nyt ei ollut putken alla sitä leveää osaa, you know? Ja mitäs tapahtui? Putki irtosi yläpäästä käsiosasta ja putosi suoraan mun vasempaan isovarpaaseen. Ai että se sattui!

Olen ennenkin huolimattomuuttani lyönyt jalkani ja varpaani johonkin tuolin ja pöydän jalkaan. Se on sattunut hetken. Nyt parin tunnin päästäkin vielä jomotti ja yöllä en saanut kovin hyvin nukutuksi. Aamulla oli ihan ok. Kunnes nousin ylös sängystä. En oikein pystynyt laittamaan painoa jalalle ja kynnen alle oli ilmaantunut verta. Veikkaan isovarpaan murtumaa. Soitin YTHS:n (ylioppilasterveydenhuoltosäätiö) terveydenhoitajalle ja hän pyysi tulemaan paikalle, ja katsotaan mitä voisi tehdä.

En mennyt luennoille, kun hädin tuskin pystyn kävelemään. Poikaystävän käskin menemään omille luennoille, mutta hän ei uskonut että pärjään. Aamun hän siellä luennoilla olikin ollut, mutta sitten skippasi osan luennoistansa ja lähti mua viemään keskustaan kun tuo mun käveleminen on aika huonoa. Terveydenhoitaja puhkaisi kynnen, jotta sitä verta saataisiin sieltä pois. Varpaan käsittely sattui todella paljon, mutta se neulan työntäminen kynnen läpi ei ollenkaan! Verta tuli vähän pois ja paine hellitti. Poikaystävä oli tällävälin hakenut auton, jottei tarvinnut bussilla lähteä enää takaisin. Kenkä ja sukka teki kipeää.

Automatkalla takaisin alkoi se sama jomotus. Kotona pidän koholla ja laitan kylmää. Yritän vielä puristella sieltä lisää verta pois, jos se vaikka auttaisi. Taidan mennä huomenna lääkärille näyttämään, jos tuo ei asetu. Eikä se siltä näytäkään.

Nyt tuntuu niin avuttomalta kuin vain voi olla. Kipu ei enää ole niin pahaa. Eilen jopa itkin kivusta myöhään illalla. Mutta jalalle en viitsi astua muuta kuin kantapäällä. En oikein pitkiä matkoja pysty kävelemään, hypin kotona yhdellä jalalla. Jalan on oltava koholla kokoajan. Tuntuu niin avuttomalta. Täytyy pyytää poikaystävää tekemään kaikki. Jos tämä kipu olis jossain muualla olisi paljon parempi. Jalka kun on kipeä on niin avuton, ettei voi tehdä mitään. Ei voi kulkea edes minnekään.