Rodoksella.

Käytiin poikaystävän kanssa Rodoksella. Olin ollut siellä äitini kanssa 1996, se oli mun ensimmäinen lentomatka.

Paikka oli suomalaisia täynnä. Se oli huono asia. Tavallaan sen jo tiesinkin, että kohde on suomalaisten suosiossa ja että ravintoloiden tarjoilijat osaavat ainakin muutaman sanan suomea. Sekin oli huono asia. En halua, että mulle puhutaan suomea. Haluan pysyä mahdollisimman kaukana suomalaisista muutenkin, kun olen ulkomailla. Outoa?

Huomasin myös olevani erittäin äitini kaltainen, eli huolestun toisten puolesta heidän terveydestään ja turvallisuudestaan, joskus ehkä liikaakin. Tämä on toisaalta ihan hyvä asia, mutta toisaalta ei. Asia koski lähinnä auringonottajia. Miksi käristää ihoa lisää, kun se on jo palanut edellisenä päivänä ja on vieläkin ihan kirkkaan punainen? Tuntuu siltä, että suuri osa suomalaista menee Rodokselle polttamaan ihonsa ja ottavat vielä aurinkoa senkin jälkeen. Tarkoituksena on siis saada mahdollisimman tumma rusketus (ja myöhemmin huono, ryppyinen iho maksaläiskineen ja mitä kaikkea se aurinko voikaan aiheuttaa). Lisäksi mua kauhistutti äitien iho ja olemus. Lapsi on vieressä rannalla, äiti on ihan palanut, joten huolehtiiko se äiti siitä lapsen ihosta sitten ollenkaan? Onneksi en nähnyt kuin palaneitä äitejä ja isiä, enkä yhtään ihoaan polttanutta lasta.

Mä palan auringossa helposti. Viime keväänä kävelin koulusta kotiin toukokuun alkupuolella. Matkaa oli yksi vaivainen kilometri. Ei ollut mitään aurinkovoidetta. Ihoni paloi. En pahasti ollenkaan, pieni punoitus vain, mutta sekin oli liikaa.

Rodoksella rasvailin jatkuvasti aurinkovoiteella, jossa oli aurinkosuojakertoimena spf 30, koska se on minimi mitä uskallan käyttää. Ja silläkin palan, ellen laita sitä lisää tarpeeksi usein ja paljon.

Lentokentällä oli perhe, jonka äiti oli viinanhuuruinen, ihonsa polttanut äiti. Lapset olivat ikäisekseen ja kokoonsa nähden huomattavan lihavia ja söivät isot jätskit ja joivat normikokista isot pullot. Isä oli mukana ja söi poikien kanssa jäätelöä, hänkin oli vähän viinanmenevä. Äiti ei syönyt jäätelöä, liekö vika hampaissa, siis niissä, joita hänellä ei ollut, vai niissä lopuissa huonokuntoisissa hampaissa? Säälitti lasten elämä ja tulevaisuus.

Olen niin onnellinen omista vanhemmistani.

Okei, ei tähän enää valitusta.

Vuokrattiin polkupyörät siellä. Se oli todella hyvä veto. Polvisärkyni hävisi. Täytyy jatkaa pyöräilyä ja uimista täällä Suomessa, koska juoksulenkkeihin jalkani eivät sovellu. Eikä pitkiin kävelylenkkeihin. Liian tärähtävää urheilua nivelilleni, ainakin tällä hetkellä. Ehkä joskus myöhemmin, mutta nyt täytyy liikkua siten, että nivelille olisi mahdollisimman sulavaa ja kevyttä liikettä. Siksi uinti, vaikka en siitä liiemmin pidä (public pools, yök) on sopiva liikuntamuoto. Täytyy oppia päästä eroon uimahallien pöpöpelosta.