Tervepä taas ja asiaa terveydestä!

Mies on Saksassa, tai no tällä hetkellä Itävallassa, poikien reissulla. Lensivät Saksaan, vuokrasivat auton ja ajelevat Salzburgiin ja takaisin viikon aikana.

Tekisi mieli pestä ikkunat, mutta en tiedä yhtään missä ikkunoiden avaaja on. Noista tuuletusikkunoista se kahva ei lähde irti, että voisi sillä avata. Ihan hyväkin, että en saa ikkunoita auki, koska täällä sisällä on ihan tarpeaksi siivottavaa. Tänne tuli taas lisää tavaraa, kun vihdoin tyhjennettiin avokin vanhan kämpän vintti ja loput siitä kämpästä. Avokin sisko asui siellä kesän ja nyt sinne menee ihan uusi, joten vihdoin piti saada ihan tyhjäksi kämppä. Ja nyt en yhtään tiedä minne ne tavarat laitetaan, osa vietiin jo vinttiin. Meillä oli töitä paljon menneellä viikoilla eikä siivouksesta oikein tullut mitään, joten on ensinnäkin täällä jo olevien tavaroiden paikalleen pistäminen, pyykinpesu ja muut perusjutut tekemättä.

Töissä saan kuunnella asiakkaiden keskenäisiä puheita väistämättä. Hyvinkin usein kuulen kuinka nainen valittaa, että ei laihdu sitten millään. Enhän mä voi siinä mitään sanoa. Tekisi mieli sanoa, että katsopa noita ostoksiasi ja päättele miksi et laihdu. Ostokset ovat aina alkoholia (siideriä), eineksiä, tupakkaa, sokerilimsaa, sipsejä ja karkkia, sekä vaaleata leipää.

Verratkaapa esimerkiksi mun tämän päiväisiin ostoksiini. 

Ruisleipää, nektariinejä, rasvatonta maitoa, omenoita, kiivejä, pähkinöitä, mangoa, ananas ja maustamatonta jogurttia.

Ei, en ole laihdutuskuurilla. Haluan vain päästä nivelpsorilääkkeistä eroon. Käytän Trexania, foolihappoa ja tulehduskipulääkkeitä. Trexan on solunsalpaajalääke, eli sitä käytetään syövän hoitoon, mutta syöpäpotilailla on huomattavasti suurempi annos ja useammin kuin mulla. Silti mun pitää sen kanssa ottaa foolihappoa seuraavana päivänä. Trexan on tehokas lääke psoriasikseen, joten tässä nyt vain odotetaan tuloksia. Teho alkaa 1-3 kuukauden kuluttua käyttöönotosta. Tämänkin lääkkeen oton voi lopettaa, kun oireet ovat hävinneet. Ja sitten vain toivotaan, että jos täytyy aloittaa uudelleen on se monen monen vuoden päästä.

Äidistä on tullut ärsyttävä, kun se aina vanhemmilla käydessä antaa jonkun kirjan nivelpsorista, nivelsairauksista ja muusta kuten ruokavaliosta. Kun mulle tuputetaan jotain pistä jarrut päälle, koska se ahdistaa mua. En halua tehdä kuten se sanoo, eli syödä terveellisemmin, kuin olen jo syönyt, tai siis syödä tiettyjä kasviksia, joilla voi olla hyvinkin hyvä vaikutus niveliin. Punaista lihaa pitäisi välttää jne. Kaikkea tällaista ja mua vain ärsyttää. Nyt vihdoin suostuin hiven- ja kivennäisainetutkimukseen menoon kun äiti sitä intti. Se on tulossa jossain vaiheessa. Itse en usko noilla olevan vaikutusta mihinkään, eikä nivelsairauksien erikoislääkärikään. Mutta ei niitä ole tutkittu perinpohjin, että onko vaikutusta sittenkään. Mennään nyt sitten verikokeeseen, jos on joku puutos ja katsotaan sitten, että mitä ruoka-aineita alan syödä enemmän. 

Keväästä asti jouduin syömään tulehduskipulääkkeitä päivittäin, kun kipu oli niin kova. Sitten kokeilin erästä lääkettä, mutta sitä kokeillessa todettiin, että olen sulfalle allerginen, kuten äitinikin on. Joten nyt sisaruksia on varoitettu, että kun äiti ja minä ollaan, heidän täytyy olla erityisen varovaisia jos heille jotain sulfapohjaista lääkettä määrätään. Hekin saattavat olla allergisia sille. Sitä vain ei tiedetä vielä. 

Kesällä siis aloitettiin Trexan ja siitä on nyt pari kuukautta. Mitään selvää eroa en ole huomannut. Kesän aikana olen pakolla ollut syömättä kipulääkkeitä, en vain siis ole halunnut syödä niitä päivittäin. Pitkään meni, että päivän tai pari onnistui olemaan ilman, mutta kolmantena piti ottaa lääke, koska muuten sattui niin paljon. Toisena särkylääkkeettömänä päivänä oli jo kovat kivut, mutta sinnittelin. 

Nyt on neljäs päivä ilman tulehduskipulääkettä eikä satu. Jalat ovat väsyneet töistä, kävelystä ja liikunnasta, mutta eivät ole kipeät. Katsotaan kuinka pitkälle tämä jatkuu! 

Joku tuossa äidin painostuksessa kiinnittämään ruokavalioon entistä enemmän huomiota on herättänyt. Huomasin, että nakit eivät sovi, koska silloin on hirveät kivut seuraavana päivänä. Punaista lihaa olen syönyt vähemmän ja vähemmän. Enemmän syön kasviksia. Kanaan olen ollut jotenkin kyllästynyt. Kalaa syön koulussa ja töissä jos mahdollista. Pitäisi syödä kotonakin, mutta avokki on allerginen kalalle. Me ei olla vielä keksitty miten mä voisin syödä kalaa, kun avokki on kotona. Vähän vaikeutta tekee se, että mä en osaa tehdä kalaa. Lohesta en tykkää mitenkään muuten kuin uunilohena. Ei mene lohikeitto, tai -kiusaus. Hyi olkoon. Vain uunilohi käy. Ilman kastikkeita. Öljyä, tilliä, suolaa ja uuniin. Perunoita mukaan.

Leipää en syö kuin iltaisin yötä vasten. Töissä joku kehui jotain vähähiilihydraattista sekaleipää, että ihanaa kun siinä ei ole hiilihydraatteja. Mä kyllä syön sitä leipää ihan just niiden hiilihydraattien takia, joten ei mulle mitään vähähiilihydraattista mössöä. 

Paljon puhutaan hiilihydraattien huonoudesta. Ei ne huonoja ole, kunhan ei syö liikaa. Daa... Noihinkin on jotkut suositukset, mutta en mä muista mitä ne on, enkä viitti hakea netista, kun en laske niitä sillä tavalla. Lasken, että saan laitettua insuliinia oikean määrän. En muuten. Hiilihydraattini saan hedelmistä ja perunoista lähinnä. Ja iltaleivistä. 

Okei, en jatka enää ruoasta. Jatkan seuraavassa tekstissä sitten uudesta liikuntaohjelmastani.