Hyödytön jalka.

Tämän vuoden olen taistellut tämän vasemman jalan kanssa. Tai päkiän ja varpaiden lähinnä. Aina löytyy jotain uutta vikaa.

Kaikki alkoi tuosta keskivarpaasta, tai ennemminkin siitä varpaan ja päkiän nivelestä. Se tulehtui ja kipeytyi. Sain siihen kortisonipiikin. Ei ollut ongelma enää.

Kunnes viereinen varvas isovarpaaseenpäin kipeytyi ja turposi. Siihenkin sain kortisonipiikin noin viikko sitten perjantaina. Piikki laitettiin taas tuohon päkiän ja varpaan nivelen kohtaan. Kipu hävisi, mutta turvotus ei. Ruma se on turvonneena, mutta pääasia että kipua ei ole. Kaippa se turvotus laskee jossain vaiheessa.

Eilen "muutettiin" takaisin mun luokse viikon poikaystävällä asumisen jälkeen. Nyt mennään vuoroviikkotahdilla, viikko mun luona ja sitten viikko hänen luonaan. Ei sitä parin päivän välein siirtymistä jaksa, meillä molemmilla kun on aika pitkät päivät kuitenkin koulussa.

Piti muutenkin siivota ja imuria käyttää. Olen valitellut kun imurin "käsiosa" ei pysy yhdessä sen putken kanssa vaan se putki putoaa yläpäästä irti maahan. Nyt ei ollut putken alla sitä leveää osaa, you know? Ja mitäs tapahtui? Putki irtosi yläpäästä käsiosasta ja putosi suoraan mun vasempaan isovarpaaseen. Ai että se sattui!

Olen ennenkin huolimattomuuttani lyönyt jalkani ja varpaani johonkin tuolin ja pöydän jalkaan. Se on sattunut hetken. Nyt parin tunnin päästäkin vielä jomotti ja yöllä en saanut kovin hyvin nukutuksi. Aamulla oli ihan ok. Kunnes nousin ylös sängystä. En oikein pystynyt laittamaan painoa jalalle ja kynnen alle oli ilmaantunut verta. Veikkaan isovarpaan murtumaa. Soitin YTHS:n (ylioppilasterveydenhuoltosäätiö) terveydenhoitajalle ja hän pyysi tulemaan paikalle, ja katsotaan mitä voisi tehdä.

En mennyt luennoille, kun hädin tuskin pystyn kävelemään. Poikaystävän käskin menemään omille luennoille, mutta hän ei uskonut että pärjään. Aamun hän siellä luennoilla olikin ollut, mutta sitten skippasi osan luennoistansa ja lähti mua viemään keskustaan kun tuo mun käveleminen on aika huonoa. Terveydenhoitaja puhkaisi kynnen, jotta sitä verta saataisiin sieltä pois. Varpaan käsittely sattui todella paljon, mutta se neulan työntäminen kynnen läpi ei ollenkaan! Verta tuli vähän pois ja paine hellitti. Poikaystävä oli tällävälin hakenut auton, jottei tarvinnut bussilla lähteä enää takaisin. Kenkä ja sukka teki kipeää.

Automatkalla takaisin alkoi se sama jomotus. Kotona pidän koholla ja laitan kylmää. Yritän vielä puristella sieltä lisää verta pois, jos se vaikka auttaisi. Taidan mennä huomenna lääkärille näyttämään, jos tuo ei asetu. Eikä se siltä näytäkään.

Nyt tuntuu niin avuttomalta kuin vain voi olla. Kipu ei enää ole niin pahaa. Eilen jopa itkin kivusta myöhään illalla. Mutta jalalle en viitsi astua muuta kuin kantapäällä. En oikein pitkiä matkoja pysty kävelemään, hypin kotona yhdellä jalalla. Jalan on oltava koholla kokoajan. Tuntuu niin avuttomalta. Täytyy pyytää poikaystävää tekemään kaikki. Jos tämä kipu olis jossain muualla olisi paljon parempi. Jalka kun on kipeä on niin avuton, ettei voi tehdä mitään. Ei voi kulkea edes minnekään.

Aamun herätys

Nyt tiedän olevani kosmetiikan suurkuluttaja. En vain ole tajunnut sitä oikeastaan ennen.

Meikkaan arkena aina (ellen nuku liikaa ja joudu lähtemään ovesta ulos 10 minuutissa, jolloin kerkiää joko syömään tai käymään suihkussa, käyn mieluummin suihkussa). 

Meikkauspöytäni (eli työpöytä) sijaitsee ikkunan edessä, joten keväästä alkusyksyyn saa meikata luonnonvalossa. Talvisin meikkaan samassa paikassa, mutta pöydälläni on pöytälamppu, jota joudun käyttämään. En ole koskaan meikannut vessassa kokonaan naamaani. Käytän sellaista rajausväriä, joka pitää sotkea veteen, joten vessa on siihen hyvä paikka, jos en jaksa ottaa vettä desin mittaan niin, että sen pohja peittyy ja viedä sitä meikkauspöydälleni. Meikkejäni tai muuta kosmetiikkaa en muuten säilytä vessassa (suihku on siis samassa tilassa), enkä suosittele sitä muillekaan. Ei vessa muuten huono paikka meikeille ole, mutta kun se suihku tekee siitä huonon.

Ostin keväällä Ikeasta laatikoston, jossa on 6 laatikkoa. Laatikko on noin A4-paperin kokoinen ja 10 senttiä korkea. Ne ovat täynnä meikkejä. Muu kosmetiikka on toisessa laatikostossa.

Yleensä meikkaan siten, että otan tuotteen pöydälleni, käytän sitä, ja laitan takaisin paikoilleen ja otan seuraavan tuotteen.Eilen kuitenkin poikaystäväni siirteli (luvallisesti ;) mun jatkojohtoa, johon pöytälamppu on kytketty, joten se ei toiminut aamulla kun jatkojohto on edelleen kiinni poikaystävän läppärissä toisella puolella asuntoa. En siis pystynyt meikkaamaan työpöytäni äärellä. Toisin sanoen, jouduin ottamaan kaikki meikkituotteeni keittiönpöydälle samanaikaisesti, kun muuten joutuisin ramppaamaan keittiöstä meikkilaatikostolle ja takaisin jokasen tuotteen jälkeen. Hullua puuhaa.

Huomasin sitten sen meikkimäärän. Ei se noin iso ennen ollut!

Poikaystäväni tuli keittiöön ja katseli tavaramäärää. Mainitsin, käyttäneeni kaikkia niitä tuotteita, enkä ollut ennen tajunnut kuinka paljon niitä on. Poikaystävä kysyi tarkentavan kysymyksen, "onko sulla nää kaikki namaassa?" Oli. Hirvittävä määrä. Ei taatusti average-Janella oo noin paljon meikkiä päivittäisessä käytössä. Tuo määrä saattaa olla heidän koko meikkipussinsa, mutta kaikkea he eivät käytä päivittäin, kun taas tuon verran käytän mä päivittäin. Eikä tuossa pöydällä todellakaan ole koko meikkipussini. Mullahan on meikkilaatikosto!

Kosmetiikkatuotteiden määrään ja meikkaustapoihin saattaa vaikuttaa kosmetologi-meikkaaja äitini.