Talviturkki läks

Vietimme eilen (miehenpuolelta alunperin) kaveripariskunnan häitä. Muiden juhlijoiden kanssa jäimme kaikki sinne yöksi. He olivat jakaneet häänsä kaksipäiväisiksi, eli ensimmäisenä päivänä, perjantaina, oli tuomari vihkimässä sukulaisten läsnäollessa ja toisena päivänä oli serkut ja kaverit juhlimassa. Serkut osallistuivat molempiin päiviin. Ensimmäinen päivä oli vähän virallisempi ja perinteisempi hääohjelma.

Tilaisuus oli todella rento. Aluksi katsoimme vihkimisen screeniltä navetassa. Häät olivat vanhalla tilalla. Ruokailimme sen jälkeen myöskin navetassa. Navetta oli laitettu ihan uusiksi, siellä oli kunnon keittiö, vesivessat, mutta silti oli sitä vanhaakin jäljellä. 

Ruoka oli hyvää. Sahtia maistoin kulauksen - se ei ollut kovin hyvää. Se maistui ylikypsältä, pilaantuneelta mehulta. Boolin ja väkevät jätin juomatta. Lonkeroita join, mutta samalla olin melkeinpä tunnin välein mittaamassa verensokereita, kun tuli syötyä ja juotua sokerillisia juomia ja olen nykyään herkempi sokerijuomille kuin ennen. 

Meidän piti nukkua navetassa, mutta päädyimmekin aittaan, koska muutama joutuikin lähtemään illalla pois. Se oli elämys. Aitan viidestä huoneesta neljä oli käytössä ja kehittelimme jotain kummitustarinoita, että mitä siellä lukitussa huoneessa on. Äänieristystä ei ollut, joten jos jotkut keskusteli yöllä niin kaikki kuuli ja aitan huoneista huutelimmekin toisillemme asioita.

Tykkäsin näistä häistä todella paljon, kun ei ollut sellaista perinteistä hääpönötystä, morsiamen ryöstöjä jne. Kimpun heitto oli ja sulhanen heitti askartelemansa kaarnaveneen. Kimpun ja veneen saivat kiinni kihloissa oleva pariskunta. Oli hauskaa. 

Naiset lähtivät illansuussa rantasaunalle ja paljuun. Mä kastoin talviturkkini ja muutkin tekivät niin. Paljussa vesi oli ihan mielettömän kuumaa! En ollut ennen paljussa ollut, mutta se on kivaa. Miehille soitettiin, että tuovat lisää juomaa, vessapaperia ja itsensä saunalle kun me naiset olimme aikalailla valmiit. Loppuilta meni Singstaria laulaessa. Mä en laulanut, mutta ikimuistoisia esityksiä nähtiin. 

Iltapalalla puhuttiin jotain ihan käsittämättömiä juttuja, kehiteltiin kummitustarinoita ja juoruttiin julkkiksista. Miten ihmiset tapasivat toisensa, koska muut menevät naimisiin jne.

Viihdyn todella hyvin näiden kavereiden kanssa. Ja mieskin viihtyy. Hänen kavereitaanhan ne alunperin olivat. Tulen tyttöjen kanssa toimeen tosi hyvin ja kaikkien miehet tulevat keskenään toimeen hyvin. Vaikka olenkin uusin tulokas tähän porukkaan niin olin mukana polttareissa ja olen menossa toisiin polttareihin loppukesästä kun toinen pariskunta tästä porukasta menee naimisiin syksyllä. 

Eilen aamulla ennen häitä kun oltiin vielä kotona puhuttiin, että milloin ja missä me mennään naimisiin. Mulle on yksi kirkko ylitse muiden ja muualla en halua mennä naimisiin. Tämä toinen pariskunta menee siinä kirkossa nyt syksyllä naimisiin. Kiva sattuma. Näitä kirkkoja täällä meilläpäin kun on jonkin verran. Kosintaa ei ole tullut, mutta eikös kihlaus ole sopimus naimisiinmenosta ja me se jo päätettiin, joten olemme kihloissa? En kyllä puhu noin, kun silti miellän sen kosinnan kihlaukseen niin vahvasti.

Mentiin neljän aikoihin nukkumaan. Voi elämä mikä väsymys!!! Nukahdin kesken Suomen pelin sohvalle. Ei pysynyt hereillä. En sanoisi tätä krapulaksi, mutta ihan hirveästi väsyttää! Krapula on mulla erilainen, yleisesti huono olo, valoherkkyys, päänsärky, nyt vaan väsyttää.

Nytkö se alkaa...

... siitepölyallergia nimittäin?

Allergiaa mulla ei ole diagnosoitu, eikä ole ollut mitään oireita. Nyt on nenä tukossa  (toispuoleisesti toistaiseksi), silmiä ei varsinaisesti kirvele mutta tunnen, että ne eivät ole normaalit. Aivastelen usein myös.

Onko sitä koivun siitepölyä vaan nyt niin paljon ilmassa, että minäkin tunnen oireita?

Ei ei ei en mä halua!!!

En halua enää yhtään lisälääkettä syödä!

Hain pari viikkoa sitten muotitetut tukipohjalliset. Ne tuntuvat hassuilta. Ajattelin, että ostan vasta uusia kenkiä kun olen saanut ne pohjalliset, että ne mahtuvat. Mulla nimittäin ei ole enää yksiäkään kunnollisia matalia kenkiä. Ballerinoja kun en voi käyttää, koska niitä ei ensinnäkään suositella ja ne tuntuu kamalilta jaloissa. 

Täytyy opetella nyt noita tukipohjallisia käyttämään. Ei voi heti laittaa jalkaan ja lähteä tuntien shoppailureissulle/kaupunkikierrokselle. Siinä menee selkä ja polvet. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.  Veikkaan, että joudun mennä säätämään niitä vielä. Hakiessa sovittelin niitä, mutta en sen tarkemmin. Sanoivat, että tule ensi viikolla käymään jos eivät ole hyvät. Vähän nilkka kiertyy ulkosyrjälle, mitä se ei ennen tehnyt. Ei tuo vasen nilkka siis mitenkään. Oikea pikkuisen ja se on nyt korjattu, mutta vasen oli aina suora ja ny pohjallisilla se menee kieroon... Pitää mennä korjauttamaan niitä.

Uudet rutiinit

Meillä on ollut vähän ongelmia siivouksen kanssa. Kumpikaan meistä ei liiemmin pidä siivouksesta, eikä sitten kovin usein siivottu kunnolla. Toisaalta emme pidä sotkustakaan, mutta siedämme sitä. 

Pöydillä oli tavaroita, jotka ei siihen kuulu ja vaatteet päätyivät yhteen pinoon sohvan nurkaan. Ei viikattu takaisin kaappiin käytön jälkeen vaan ne jäi siihen kasaan, josta otettiin uudestaan käyttöön. Ei kaikkea kuitenkaan tarvinnut pestä yhden käytön jälkeen. Keittiön pöydän ääressä ei pystynyt syömään usein, koska pöytä täyttyi koulukirjoista, laskuharjoituksista ja hedelmäasetelmista. Osan tähän sotkuun lisäsi se, että meillä ei ollut aikaa siivota. Koulusssa meni aikaa todella paljon. 

Päätettiin, että kesällä kun on enemmän aikaa järjestetään meidän siivousrutiinit uudelleen. Mutta teimmekin sen jo nyt. Siivottaisiin yksi huone kerrallaan yhtenä päivänä, seuraava huone seuraavana päivänä. Laitettaisiin tavarat paikoilleen, siistitään huonetta muuten ja pyyhitään pölyt jos on tarpeen. Imurointi suoritettaisiin koko asunnossa kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Minä en ainakaan imuroisi yhtä huonetta kerrallaan, koska silloin imuri olisi aina esillä ja mä vihaan imurointia!!!!!  Kerta viikkoon/kahteen riittää ja silloin käy kämpän läpi kun on ensin aiemmin viikolla laittanut jokaisesta huoneesta tavarat paikoileen, ja pitänyt sen siistinä noin muuten ainakin lattian osalta, että voi imuroida sitten sinä yhtenä päivänä. 

Tuo oli se suurin muutos. Tätä prosessia voidaan nyt seurata taulun avulla. Meillä on valkotaulu, missä on lueteltu huoneet, sitten on kolme saraketta ja niissä lukee "tavarat", "pölyt", ja "imurointi". Aina kun on tehnyt jotain noista jossain huoneessa siihen laittaa ruksin ja tavoitteena on, että kahden viikno aikana jokaisessa kolmessa sarakkeessa ja jokaisen huoneen kohdalla on ruksi. Minähän tästä oikein innostuin ja laitoin kolmeen huoneeseen ruksit tavaroiden ja pölyjen sarakkeisiin yhden päivän aikana. Sen siitä saa kun pitäisi lukea tenttiin. ;) Siivousvimma. Haluan suorittaa ja se, että saa laittaa sen ruksin tauluun motivoi mua!

Taulussamme on lisäksi neljä muuta saraketta, joissa olemme jakaneet kotityöt. Olemme jakaneet kokki-, pyykki-, tiskaus- ja roskien viemisvuorot. Roskat on aina miehellä ja pyykinpesu mulla. Kokkivuorot jaamme sen perusteella, että koska syömme koulussa, miten miehen työvuorot menee ja haluammeko syödä ulkona. Hyvin tasapuolisesti kuitenkin. Pyrimme usein tekemään ruokaa, josta riittää useammalle päivälle, tai ainakin kahdelle päivälle. Tiskausvuorot ovat meillä vuoropäivinä, mutta meillä on astianpesukone, joten tämäkin helpottuu. Vuorossa oleva katsoo vain illalla, että tiskipöydällä ei ole astioita ja jos on niin ne laitetaan koneeseen. Konetta ei pestä tyhjänä/vajaana tietenkään. Hyvin paljon meillä voi laittaa sinne koneeseen, joten tämä kohta on hyvin helppo kun ei tule käsitiskiä mielettömästi. Miehellä on aina ollut tapana, että astia laitetaan suoraan tiskikoneeseen. Minulla kotona vanhempieni luona on ollut sellainen tapa, että konetta ei täytetä pikkuhiljaa vaan kaikki huuhdellaan ja laitetaan altaaseen tai likoamaan ja juuri ennen kun haluaa laittaa koneen päälle, silloin vasta täytetään astianpesukone. Tähän minä olin oppinut, joten minun astiat ovat aina lojuneet tiskialtaassa, kuitenkin ovat siellä huuhdeltuina. Nyt olen opetellut laittamaan ne suoraan koneeseen, ja huuhtelun kautta jos se on tarpeen.

Tämä uusi rutiini on ollut voimassa reilun viikon. Olen erittäin tyytyväinen ja nyt ei haittaa ollenkaan vaikka yllätysvieraita tulisi, koska täällä on aina melko siistiä ja paikat hyvin järjestyksessä. 

Toivottavasti tämän avulla meistä kasvaa siistimpiä aikuisia ja tavaroiden paikalleen laittaminen tulee automaattiseksi. En oikeastaan enää halua jättää sitä naistenlehteä siihen olkkarin kahvipöydälle vaan vien sen muiden lehtien joukkoon säilytykseen tai roskiin menevien lehtien mukaan. Jos nyt on siisti pöytä tai lattia en oikeastaan halua sotkea sitä enää, vaan vien hyvin usein nyt laukun, lehden yms paikoilleen ja siistin tavaroita ohimennen. 

Minä tykkään, ja niin tykkää mieskin.

Internet on tehnyt ihmisistä avuttomia

Niin. Niinhän se on. 

Luulisi, että internet jos mikä auttaisi ihmisiä olemaan itsenäisempiä.

Katsoin aamulla youtubesta leivontavideota. Video oli englanniksi ja nainen oli amerikkalainen, joten hän käyttää Fahrenheittejä, cups jne. Luin videon kommentteja ja halusin lyödä pääni pöytään kovaa, koska en voinut uskoa silmiäni. 

Yksi komentoija pyysi videon tekijää tekemään myös eurooppalaisille reseptejä, koska hän ei tiedä paljonko yksi cups, kuppi tms, painaa grammoina. Minä vastasin siihen mielestäni ihan ystävällisesti, että hän voi mennä googleen ja googlata muuntajan. Laitoin myös, että joissain laskimissa on muuntajat. 

Sen jälkeen toinen kommentoija vastaa minulle, että hän ei tiedä mitä videon tekijä tarkoittaa kun hän sanoo '400 degrees', eli siis mihin lämpötilaan uuni lämmitetään. He käyttävät celsiuksia. 

Halusin lyödä pääni pöytään. Taas kerran. 

Tällä kertaa olisin halunnut vastata hänelle, että onko hän idiootti vai eikö hän ymmärrä ollenkaan?!?!

Edelleen voi googlata. Menin sitten itse googleen kun ärsytti ja annoin suoran vastauksen hänelle ja selitin, että amerikkalaiset käyttävät Fahrenheiteja, mikä on lämpötilanyksikkö, kuten Celsius. 400 F on muuten 204 C, eli ihan peruslämpötila leipomiseen yms. Tai 200 C lähinnä. Ja jatkoin vielä, että lämpötilamuunnokset löytyvät myös googlesta.

Kirjoitin siihen, että 400F on 204 C, jos laitat uunin 200 C niin hyvä tulee. Odotan vain, että hän tulee kuitenkin kirjoittamaan mulle vastausta, että ei saa uuniansa 204 Celsius-asteeseen. Että mitä hänen pitää nyt tehdä. Ja että onko 200 C hyvä lämpötila (vaikka olin sen siihen kommenttiin kirjoittanut).

Mitenköhän nämä ihmiset ennen pystyivät tekemään mitään?

Ennen vanhaan katottiin taulukkokirjasta muuntokertoimet yksiköille ja laskettiin siitä. Nyt voi käyttää googlea, joka antaa suoran vastauksen ja se on nähtävästi aivan liian vaikeata. 

Vuosi

Vuosi ekassa yhteisessä kodissa täyttyy. Vuosi on ollut ihana. Haluan tätä lisää.

Miehen sohva tuli meille tähän asuntoon, koska mulla ei ollut sohvaa. Nyt oli aika hankkiutua siitä eroon. Tuo sohva on ollut oikea materialistinen murheenkryyni. Se vaan on niin epämukava istua! Voi luoja, että voi olla kamalaa istua siinä. Reilu viikko sitten päädyttiin uudestaan Ikeaan katsomaan sohvaa mihin aiemmalla reissulla ihastuttiin ja lähdettiin sohvan kanssa kotiin. Uusi sohva on ihana ja todella hyvä istua! Vanha sohva on tällä hetkellä parvekkeella odottamassa sitä, josko joku sen ostaisi. 

Uuden sohvan tullessa meille meidän piti heittää peilikaappi sekä hylly toisinpäin, jotta sohva mahtuu paremmin. Peilikaapista on vaikea ottaa tavaroita, jos sen ja sohvan väliin jää 15 cm. Hyllyn ja sohvan välissä on 20 cm mutta se ei haittaa, koska hyllyn alaosissa on vain tavaroita joita tarvitsee kerran vuodessa. 

Pian kouluvuosi loppuu. Mulla on vielä pari tenttiä. Yhden siirsin suosiolla kesään, koska en millään ehtisi lukea siihen. Miehellä on useampi tentti vielä. Sitten lähdemmekin minilomalle! Aikaa ei ole tarpeeksi lähteä pidemmälle, mutta tuommoinen parin päivän loma on niin tarpeen kuin vain olla ja voi. 

Miehellä alkaakin työt siitä sitten seuraavalla viikolla. Mä vielä etsin lopputyöpaikkaa. Opiskelen varmaan väärää alaa, en osaa "myydä" itseäni töihin tai sitten en vaan ole tarpeeksi hyvä siinä mitä opiskelen.

Ja noi sairaudet. Huoh. Tukipohjalliset kävin teettämässä, mutta en ole vielä niitä saanut. Ehkä ensi viikolla? Neula- ja pistokammoa mulla ei todellakaan ole, mutta nyt joudun pistämään lääkettä itse kerran viikossa. Kädet tärisee niin vimmatusti! Se on niin naurettavaa ajatellen mun sairaushistoriaa! Lähes 15 vuotta olen pistänyt päivittäin useasti insuliinia itseeni ja nyt yksi piikki lisää aiheuttaa jännitystä ja vapinaa.