Silloin, kun kirjoitin blogia MTV3:n Helmi-osion puolella ja sen jälkeen vuodatuksen puolella, en mielestäni puhunut paljon terveydestä, sairauksistani. Ehkä siksi en paljoa puhunut, että halusin jonkun paikan, missä mulla ei olisi näitä sairauksia. Eihän se kauaa kestänyt, kun jotain jo mainitsin, joko omassani tai toisten blogeissa, tai sähköposteissa.
Mulla on ykköstyypin diabetes. 4 kuukauden päästä tulee 20 vuotta täyteen diabeteksen kanssa. Ei se vaikeuta elämää, mutta ei se helpotakaan. Onnekseni en muista elämää ilman diabetesta. Kaikista vaikein tuo sairaus on, jos siihen sairastuu teini-iässä, kun muutenkin hormonit heittelee ja tulee ihan sen puolesta kapinoitua kaikkea kohtaan, ja sitten vielä sairastuu diabetekseen, sairaukseen, josta ei pääse koskaan eroon.
Diabetes on autoimmuunisairaus. Autoimmuunisairauksia on useampia, kuten psoriasis ja kilpirauhasten vajaatoiminta. Yksi autoimmuunisairaus tekee alttiimmaksi muille autoimmuunisairauksille, mutta esimerkiksi kilpirauhasten vajaatoiminta ei ole seurausta huonosti hoidetusta diabeteksesta. Olen vain alttiimpi muille sairauksille. Huom. diabetesta on kahta tyyppiä, mulla on ykköstyypin diabetes, eli nuoruustyypin diabetes, eli haimani ei tuota insuliinihormonia ollenkaan. Kakkostyypin diabetes, vanhuustyypin diabetes, on eri asia. Kakkostyypin diabetes on tämä uutisissa usein oleva diabetes. Haima tuottaa insuliinia, mutta valitettavasti ei tarpeeksi. Kakkostyypin diabeteksen voi saada hyvinkin hoidettua ilman pistosinsuliinia, lisäämällä liikuntaa ja katsomalla mitä syö. Tämä ei päde ykköstyypin diabetekseen. Kakkostyypin diabeteksen voi estää pitämällä itsensä normaalipainoisena ja katsomalla mitä syö. Ykköstyypin diabetesta ei voi estää. Ykköstyypin diabeetesta hoidetaan insuliinipistoksilla. Mua niin ärsyttää kun uutisissa ei selvennetä kummasta puhutaan, ja sitten kun joku kuulee mun diabeteksesta, alkaa se sanoa, että mun täytyy laihduttaa, jotta paranen. Lisäksi en muka liiku tarpeeksi ja syön pelkkiä herkkuja. Uutisissa ja lehdissä nimenomaan pitäisi erotella nämä sairaudet.
Kilpirauhasten vajaatoiminta todettiin ensiksi. Kilpirauhasarvoja oli verkokeissa tutkittu parisen vuotta, ennen lääkityksen aloittamista, koska olin vastahakoinen. Lopulta oli pakko, tämä oli vuonna 2007. Psoriasiksen ihotautilääkäri totesi vuonna 2008. Päänahassa oli ollut ihottumaa jonkin verran, selvästi psori-läikkiä. Sitten sellaiset läikät ilmestyivät kumpaakin kyynärpäähän. Ne saatiin tietyllä rasvalla pois, ja nyt on uudet läikät kyynärpäissä, yksi selässä ja yksi lonkassa. Kynsimuutoksiakin on valitettavasti. Tänä kesänä oli hirveätä pitää sandaaleita, joista näkyi varpaat.
Kesällä alkoi oikea nimetön oireilla. Se turposi eikä taipunut, niveltä jomotti. Sitten menin siitä lääkärille, ja otettiin verikokeita, röntgenkuvia jne. Jalkapöytä oli vähän turvonnut. Sain lähetteen reumalääkärille, joka kyseli kaikkea, pisti kortisonipiikin keskivarpaan ja päkiän väliseen kohtaan. Se parani. Nyt on isovarpaan viereinen varvas turvonnut ja välillä en pääse kunnolla kävelemään. Diagnoosina on todennäköisesti nivelpsoriasis. Kaikki viittaa siihen. Olen saanut reseptin tulehduskipulääkkeeseen, jota otan muutaman viikon kuureina. Menen kohta lääkärille uudelleen, että missä muualla on tulehduksia, josko sitä taas sitä kortisonia laitettais aktiivisiin tulehduskohtiin..
Olin tänään lääkärissä diabeteksen vuoksi. Pitkäaikaisverensokeri oli alempi kuin viimeksi, mikä on hyvä. Oikeaan suuntaan ollaan menossa. Kilpirauhaslääkitystä pienennettiin. Kolesteroliarvot olivat matalat, lääkäri vähän huolestui. Kyseli myös, että huimaako koska verenpaine on aika matalalla. Ei ole huimannut.
Poikaystävän kanssa kun käytiin ekoilla treffeillä, kävimme syömässä. Otin light-koiksen ruokani kanssa. Tarjoilijan lähdettyä, piti nopeasti sanoa, että diabeteksen takia otan light-kokiksen. Hyvä, että sanoin heti, koska poikaystävä oli alkaa jotain ihmettelemään, että miksi ihmeessä, enhän millään laihiksella ole tai mitään. Toinen syy, miksi sanoin heti diabeteksesta oli se, että sitten se on sanottu ja jos hän ei haluaisikaan olla mun kanssa diabeteksen takia niin ainakin se tulisi selväksi heti. Suhteen alkupuolella mua hirvitti sanoa kilppareista tai psorista yhtään mitään, koska pelkäsin sen olevan liikaa. Olin itse jo kiintynyt sen verran, mua pelotti haluaako hän näin sairasta tyttöystävää. Halusi. Kaikki ei halua.
Vaikka meidän suhde ei olekaan se kaikista pisin, niin tulevaisuudesta ja jälkikasvusta on puhuttu. Jälkikasvun ajankohta täytyy suunnitella, ei voi käydä vahinkoja. Lääkärien täytyy olla mukana, jotta kaikki pysyisivät mahdollisimman terveinä ja kunnossa. Myöskin puhuttiin, että mitä jos ei biologiset lapset ole mahdollisia, olisiko adoptio vaihtoehto ja onhan se. Meille molemmille käy se. Adoptio on loistava asia, mutta itsekäs kun olen, haluan kokea raskauden ja kaiken siihen kuuluvan, vatsan kasvun, aamupahoinvoinnit, synnytyksen, imetyksen, lapsen kasvun ihan pikkuisesta asti. Haluan kokea nuo, ja suurin pelkoni on, että se ei jostain syystä ole mahdollista. Siksi tänään päätin, että pidän tarkkaa ruokapäiväkirjaa, jonne kirjaan ruoat, hiilihydraatit, insuliinimäärät, verensokerit ja liikunnat jne. Sillä tavalla millä vanhempani hoitivat mua pienenä kun en itse voinut ottaa vastuuta, enhän edes ollut koulussa vielä. Aion saada pitkäaikaisverensokerin alas, ja pitää sen siellä. Tämän kun olisin tajunnut aikaisemmin, olisi nyt paljon parempi.
